Olen seuraillut meditaatioskeneä kaksikymmentä vuotta oman harjoitukseni ohessa. Suomessa ollaan isossa kuvassa ehkä parikymmentä vuotta suurta maailmaa jäljessä. Nykyään Suomestakin löytyy kuitenkin myös aktiivisia harjoittajaryhmiä, jotka pysyttelevät ajan hermolla alueen uusimmista tuulista. Olenkin huomannut viime vuosina maailmalla hieman uudenlaista liikehdintää, jota kutsun pragmaattisen dharman nousuksi.
Mitä on pragmaattinen dharma?
Pragmaattinen dharma tarkoittaa lähestymistapaa, jossa vanhoihin viisausperinteisiin suhtaudutaan terveen kunnioittavasti ja samalla niiden tarjoamia työvälineitä modernisoidaan nykyajan ihmisten tarpeisiin sopiviksi. Pragmaattinen dharma ei siis tarkoita ”kaikki käy”-lähestymistapaa New Age -kristallikioskeineen ja ”pakarat kiinteiksi”-joogasovellutuksineen. Pragmaattisen dharman harjoittajat tutkivat vanhoja viisausperinteitä syvällisesti ja tarkasti, pitäen kuitenkin samalla mielessä opetusten kulttuurihistoriallisen kontekstin – niitä voi ja kannattaakin tutkia ja soveltaa kriittisesti nykytietämyksen valossa.
Pragmatismi voidaan jäljittää 1900-luvun vaihteen amerikkalaisiin filosofeihin, joista ehkä tunnetuimpia ovat John Dewey, William James ja G.H.Mead. Tämän filosofisen suuntauksen eräs perusprinsiipeistä oli tutkia ja rakentaa filosofista teoriaa elävässä elämässä ja käytännön ympäristössä. Pragmaattisessa lähestymistavassa vanhojen perinteiden viisautta pyritään siis yhdistämään nykytietoon, jotta löydettäisiin käytännöllisiä ja toimivia sovellutuksia nykyajan ihmisen henkiseen kasvuprojektiin. Pragmaattisen dharman harjoittajat ovatkin usein perehtyneet syvällisesti moderneihin ihmistieteisiin, kuten psykologiaan, psykoterapiaan, kasvatustieteisiin, uskontotieteisiin ja sosiologiaan.
Otan esille kaksi esimerkkiä, joita voidaan pitää pragmaattisen dharman edelläkävijöinä:
Eräs nykyään tunnetuimmista meditaatiosovellutuksista on Jon Kabat-Zinnin kehittämä kahdeksan viikon mittainen Mindfulness-Based Stress Reduction -ohjelma (MBSR). MBSR soveltaa nimensä mukaisesti buddhalaisen kahdeksanosaisen polun seitsemättä osaa, valpasta tarkkaavaisuutta (mindfulness), inhimillisen kärsimyksen (eli stressin) vähentämiseen. Kabat-Zinn on yhdistänyt ohjelmassa buddhalaisia meditaatioharjoituksia ja intialaisia joogaharjoituksia sairaalaympäristössä sovellettavaan terapeuttiseen prosessiin. Näin hän on luonut kliinisen pohjan vakavasti otettavalle tieteelliselle tutkimukselle. Tässä siis toteutuvat selkeästi pragmaattisen dharman lähestymistavat: syvällinen perehtyminen viisausperinteiden filosofiaan ja harjoituksiin, sekä niiden käytännöllinen ja dogmiton soveltaminen nykyajan ympäristöön.
Todennäköisesti vieläkin tunnetumpi meditatiivinen harjoitusmenetelmä on fyysiseen asana-harjoitteluun pohjautuva hatha-jooga. Hatha-joogasta on muodostettu lukemattomia erilaisia sovellutuksia, joista Suomessakin hyvin tunnettuja ovat esimerkiksi Astanga-, Iyengar- ja Yin-jooga. Kuten MBSR, nämäkin sovellukset pyrkivät ammentamaan teoreettista ja kokemuksellista tietoa vanhoista perinteistä, muokaten kuitenkin lähestymistapaa käytännöllisiksi työvälineiksi nykyajan ihmisille. Hatha-joogan harjoittaja ei tyypillisesti ole maailmasta luopunut askeetikko, vaan arjen haasteisiinsa vastapainoa ja terveyttä hakeva perheellinen, työssäkäyvä kaupunkilainen. Harjoituksiakaan ei tyypillisimmin enää tehdä erakkomajoissa metsän siimeksessä, vaan hyvin ilmastoiduissa joogastudioissa kompaktiin mittaan sovitettuna ryhmäliikuntana. Parhaimmillaan joogaopettaja on kuitenkin hyvin perillä myös joogan filosofisesta perinteestä, jolloin pragmaattisen dharman kriteerit täyttyvät.
Molemmille esimerkeille on myös yhteistä niiden ympärille kasvanut suuri hyvinvointibisnes, jossa kosketus vanhoihin perinteisiin on kutistunut lähes olemattomaksi. Kaikki hatha-joogan tai Mindfulnessin sateenvarjojen alla oleva toiminta ei täytä likimainkaan pragmaattisen dharman tunnuspiirteitä. Vaikka toiminta olisikin epädogmaattista ja käytännöllistä, suurimmalla osalla harjoittajista ei ole juuri kosketusta tai kiinnostustakaan dharman opiskeluun.
Mitä dharma tarkoittaa?
Dharma on sanskriitin-kielinen sana, jolla on lukuisia eri merkityksiä eri konteksteissa. Yksi sanan yleisesti toistuva merkitys liittyy todellisuuden syvälliseen oivaltamiseen ja tästä syntyvään luonnolliseen harmoniaan. Pragmaattisen dharman harjoittaminen tarkoittaa tämän tulkinnan kautta todellisuuden syvälliseen oivaltamiseen tähtäävien viisausperinteiden käytännöllistä soveltamista omaan elämään. Todellisuutta tutkitaan erilaisten eettis-filosofisten ja meditatiivisten työvälineiden avulla, joita ammennetaan yhtä aikaa sekä vanhoista viisausperinteistä, että moderneista ihmistieteistä.
Pragmaattiseen dharmaan näyttäisi liittyvän myös tietynlainen dogmien ja auktoriteettien puuttuminen. Kokeneita opettajia, menneitä ja nykyisiä, kyllä kuunnellaan ja heiltä haetaan inspiraatiota ja ideoita omaan harjoitukseen. Ketään ei kuitenkaan nosteta uskonnolliseksi auktoriteetiksi minkään tittelin tai valtuutuksen perusteella. Oppeja arvioidaan yksinkertaisesti sen mukaan miten ne ovat sovellettavissa omalle polulle. Punainen lanka on dharma, jota ei hyväksytä uskonnollisin perustein, vaan omaan kokemukseen pohjautuvan tutkimuksen perusteella. Lähestymistapa muistuttaa yliopisto-opiskelua, jossa on vapaus valita itse omiin opintoihin sopivia sivuaineita ja osallistua monipuolisesti eri alojen professorien luennoille. Pragmaattinen dharma siis eräällä tavalla demokratisoi vanhojen viisausperinteiden opetuksia. Se tarjoaa uskonnollisista hierarkioista ja näkemyksistä riippumattoman mahdollisuuden uniikkien harjoituspolkujen muodostamiseen ja uusien harjoitusinnovaatioiden kehittämiseen.
Elämme nähdäkseni varsin mielenkiintoisia aikoja. Pragmaattisen dharman nousun myötä viisausperinteiden ikivanhat aallot törmäävät yhteen globalisoituneen modernin maailman kanssa. Parhaimmillaan tulemme näkemään tässä ristiaallokossa monia uusia harjoitusmuotoja ja yksilöllisiä harjoituspolkuja.